keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Runo 8

Vieläkö uskallan
ummistaa silmäni
painaa pääni tyynyyn
hengähtää syvään

että kyllä se tästä.

Luottaa huomiseen
itseeni
samoihin mitättömiin latteuksiin

että huomenna on uusi päivä
aamulla kaikki on kirkkaampaa
pitää oppia päästämään irti
olemaan kärsivällinen

En minä ole kärsivällinen
vaan kärsivä

Mutta alku kai sekin on?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti