Kunpa voisin ottaa sinut syliin
kantaa hetkeksi pois
tyhjiöön
jossa kukaan ei tunkisi päähämme ajatuksia
joita emme sinne halua
Puhuisimme elämästä
kevyistä ja raskaista
Sanoisimme
Tätä en ole koskaan kertonut kenellekään
ja sitten kertoisimme
Valvoisimme koko yön
sanomatta sanaakaan
ja kuulisimme hiljaisuudessa
kaiken oleellisen eikä sanaakaan enempää
Nauraisimme
Nauraisimme niin paljon
että kupliva ilo täyttäisi tyhjiön
ja hyväilisi ihojamme
joita liian usein ruoskimme
Katsoisimme toisiamme
tarkastelisimme oikein tarkkaan
syvimpään kerrokseen saakka
ja ihmettelisimme
Miksi sinä et näe samaa kuin minä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti