Runo 16

Kesä kukkii mielessäni

keltaisena

lämpöisenä

Varpaat hipovat ruohikkoa

malttamattomina

kuin lapset Linnanmäellä

Tervehdin aurinkoa

silmät sirrillään

Ja olen vihdoin valmis

vetämään pimennysverhon sivuun.

Runo 15

Vähän kuin leikkisi kuurupiiloa


Nurkan takaa vilahtaa Unelma
josta olen vuosia salaa haaveillut
vaikken kai koskaan oikein myöntänyt itsellenikään


Ikkunasta kurkistaa Toivo
kankealonkkainen ja kyyryniskainen
ollut raukka niin pitkään piilossa
että vihdoin oikoo itsensä ja luovuttaa


Vaatekaapissa Rauha ja Onni
istuvat paikoillaan
kopistelevat juuri sen verran kun kopistellaan silloin
kun halutaan tulla löydetyksi


Eikä siinä kauaa kestäkään
sillä kuulen jo heidän kuiskuttelevan.

Runo 14

Olen minä välillä onnellinenkin
Älä sitä luule

Kun istun laiturilla varpaat vedessä
ja aurinko nousee
vaikkei olla nukuttu ollenkaan

Kun kuuntelen musiikkia ja tunnen niin paljon
että hävettää
Vähän tunteet pinnassa, mutisen vastapäähän

Kun se pieni ihminen tarttuu käteeni ja kiipeää syliini
pyytämättä
kerta toisensa jälkeen

Kun sanoin tahdon
ja etenkin kun sinä sanoit
ja sanot

Silloin minä hymyilen joka solullani.

Runo 13

Aamuaurinko kurkistaa sisään
katupölyn värjäämistä ikkunoista

Tunkeutuu huoneeseen häikäilemättä
lupaa kysymättä
määrätietoisesti ja vähän röyhkeästikin

Kuin uhitellen
Tänään minä paistan sinulle.

Runo 12

Kunpa voisin ottaa sinut syliin
kantaa hetkeksi pois
tyhjiöön
jossa kukaan ei tunkisi päähämme ajatuksia
joita emme sinne halua

Puhuisimme elämästä
kevyistä ja raskaista
Sanoisimme
Tätä en ole koskaan kertonut kenellekään
ja sitten kertoisimme

Valvoisimme koko yön
sanomatta sanaakaan
ja kuulisimme hiljaisuudessa
kaiken oleellisen eikä sanaakaan enempää

Nauraisimme
Nauraisimme niin paljon
että kupliva ilo täyttäisi tyhjiön
ja hyväilisi ihojamme
joita liian usein ruoskimme

Katsoisimme toisiamme
tarkastelisimme oikein tarkkaan
syvimpään kerrokseen saakka
ja ihmettelisimme

Miksi sinä et näe samaa kuin minä?

Runo 11

Kiitos sinä,
joka jäit pitämään ovea auki
päästit istumaan bussissa
katsoit kadulla silmiin ja vähän jopa hymyilit

Vaikka ei enää ole naistenpäivä

Ja sinä,
joka keität aamukahvin valmiiksi
kirjoitat rakkauslapun harakanvarpailla
lämmität kylmiä varpaita vaikka se tuntuu inhottavalta
ja ostat joskus kukkia

Ihan muuten vaan.

Runo 10

Ne illat, jotka vaihtuvat
kahvista yksiin
yksistä kaksiin
kaksista aamuun

joina perustetaan yritys
muutetaan ulkomaille
pilkataan egoa
otetaan loparit
kerrotaan että rakastetaan 

juodaan liian kallista viiniä
ja tilataan vielä yhdet
vaikka ei pitäisi

Ne illat
kebabjonoineen
levinneine meikkeineen
ylittyineine tileineen

saavat verestävät silmäni tuikkimaan
kuivan suuni huutamaan
Elämä on ihanaa!
kirkkaammin kuin yhdenkään levätyn yön jälkeen.

Sitten minä taas löydän itseni rutiineista
vaikka vasta eilenhän me luvattiin
että huomenna.