maanantai 11. huhtikuuta 2016

Runo 14

Olen minä välillä onnellinenkin
Älä sitä luule

Kun istun laiturilla varpaat vedessä
ja aurinko nousee
vaikkei olla nukuttu ollenkaan

Kun kuuntelen musiikkia ja tunnen niin paljon
että hävettää
Vähän tunteet pinnassa, mutisen vastapäähän

Kun se pieni ihminen tarttuu käteeni ja kiipeää syliini
pyytämättä
kerta toisensa jälkeen

Kun sanoin tahdon
ja etenkin kun sinä sanoit
ja sanot

Silloin minä hymyilen joka solullani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti