Runo 15

Vähän kuin leikkisi kuurupiiloa


Nurkan takaa vilahtaa Unelma
josta olen vuosia salaa haaveillut
vaikken kai koskaan oikein myöntänyt itsellenikään


Ikkunasta kurkistaa Toivo
kankealonkkainen ja kyyryniskainen
ollut raukka niin pitkään piilossa
että vihdoin oikoo itsensä ja luovuttaa


Vaatekaapissa Rauha ja Onni
istuvat paikoillaan
kopistelevat juuri sen verran kun kopistellaan silloin
kun halutaan tulla löydetyksi


Eikä siinä kauaa kestäkään
sillä kuulen jo heidän kuiskuttelevan.

Runo 14

Olen minä välillä onnellinenkin
Älä sitä luule

Kun istun laiturilla varpaat vedessä
ja aurinko nousee
vaikkei olla nukuttu ollenkaan

Kun kuuntelen musiikkia ja tunnen niin paljon
että hävettää
Vähän tunteet pinnassa, mutisen vastapäähän

Kun se pieni ihminen tarttuu käteeni ja kiipeää syliini
pyytämättä
kerta toisensa jälkeen

Kun sanoin tahdon
ja etenkin kun sinä sanoit
ja sanot

Silloin minä hymyilen joka solullani.

Runo 13

Aamuaurinko kurkistaa sisään
katupölyn värjäämistä ikkunoista

Tunkeutuu huoneeseen häikäilemättä
lupaa kysymättä
määrätietoisesti ja vähän röyhkeästikin

Kuin uhitellen
Tänään minä paistan sinulle.