Runo 5

Huomenna
ensi kuussa
kesän jälkeen

Kunhan nyt on lomat pidetty
kiire karistettu
keskeneräiset saatettu loppuun

Niin sitten.

Sitten olen ehkä tarpeeksi rohkea toteamaan
että onkin liian myöhäistä.

Runo 4

Tule pois sieltä
tämä on väärä tie

Onneton tie
ja kuoppainen
mutkainen aivan turhaan,
kun suorempiakin on olemassa.
Kevyempiä.

Minä vien sinut sinne,
missä sinäkin tiedät
että sinun kuuluu kulkea.
Varmana,
iloisesti,
intohimosta hypellen.

Näin se sydän huutaa
kitarisat kuumina
posket punoittaen
keuhkot laajentuneena:
Tule pois sieltä!

Mutta jalat eivät kuuntele.

Runo 3

Kun on liian pimeää
liian pitkään

Iho muuttuu mustaksi
hiukset
kynnet
silmätkin.

Anellen aurinkoa, valoa, iloa

Kunnes on niin mustaa
että sitä ei näe kukaan.

Runo 2

Olla niin hiljaa
että kukaan ei voi olla kuulematta.

Niin piilossa,
että kukaan ei voi olla huomaamatta.

Niin eksyksissä,
että kukaan ei voi olla löytämättä.

Ja niin väsynyt,
että kukaan ei voi tuudittaa uneen.

Runo 1

Ilma on raskasta hengittää
varjot valehtelevat
viha vaanii pimeillä kujilla

Askelet eivät vie minnekään
saappaat sementtikuopissa
silmät sulkeutuvat suohon

Kukaan ei jaksa kannatella minua
revittyä sydäntäni
puhkottua sieluani
katkeraa kehoani

Lokit kirkuvat Kauppatorin myyjille
eikä ole ketään, keneltä saisi tupakkaa.